Elän puolet vuodesta lasten kanssa yksin, joten minun on pakko suoriutua julkisista paikoista lasten kanssa yksinäni. Joten hieman on tullut harjoiteltua hankalia tilanteita. Tässä siis omat vinkit vauvan ja taaperoikäisen kanssa selviytymiseen esim kauppareissulla:
A) varaa hyvin aikaa ja ole rauhallinen
Taaperot usein jäävät jumittamaan kaikenlaisten asioiden pariin. He haluavat tutkia ja koskea ja ihmetellä kaikkea. Anna lapselle aikaa olla lapsi, niin hän todennäköisemmin on paremmalla tuulella ja yhteistyökykyisempi. Myös itse jaksat suunnitelman muutokset ja hankaluudet paremmin, kun olet hyvällä tuulella ja rauhallinen, etkä kiireinen ja stressissä.
B) älä unohda kantoreppua tai liinaa
Väsynyt tai villiintynyt lapsi voi olla raskas ostoskumppani. Oma taaperoni ei yleensä viihdy ostoskärryjen kyydissä, joten kantoreppu on ollut pelastus tilanteissa, joissa lapsi ei väsymyksen tai vilkkauden takia jaksa olla kaupassa rauhallisesti. Rauhallisella tarkoitan sitä, että ei vedä tavaroita alas hyllyltä, törmäile kärryjen kanssa, saa itkupotkuraivareita, jos ei saa ostaa pikkuautoa tai suklaata jne.
C) anna lapsen olla omatoiminen ja vapaa
Meillä on toiminut todella hyvin sellainen, että lapsella on oma kärry tai että lapsi saa laittaa ostoksia aikuisen kärryyn/koriin. Välillä kauppareissut hieman venähtävät, kun lapsi kulkee omia reittejään, mutta se ei ole kovin vakavaa. Yleensä yritän saada kauppareissuun jännän seikkailun tunnelmaa. Etsitään yhdessä ruokatavaroita ja mietitään, mitä ostettaisiin.
Jos lapsi on hyväntuulisesti touhukas ja vilkas, niin anna lapsen olla sellainen. Usein kuulee, miten aikuiset kulkevat kaupassa lapsen perässä saarnaten älä-mantraa. Älä juokse! Älä koske! Älä katso! Älä hihku! Älä ole lapsi ja lapsellinen. Vähemmästäkin lapsi turhautuu ja saa raivarin. Niin kauan, kuin lapsi ei riko mitään tai ole oikeasti häiriöksi (esim törmää tahallaan päin hyllyjä ja ihmisiä) niin annan lapsen olla vapaasti kaupassa. En ole saanut yhtäkään negatiivista kommenttia, päin vastoin, vaikka lapseni on todella aktiivinen ja touhukas. Turhaa siis pelätä muita asiakkaita. Lapsi myös lopettaa helpommin haittaavan toiminnan, kun hän muuten saa toteuttaa itseään vapaasti.
D) toimi myönteisen kautta
Välillä lapsi haluaa ottaa jotain, mitä ei ole ostoslistalla. Jos tuote on järkevä, niin ilahdun lapsen aloitekyvystä ja kysyn, että tätäkö haluat syödä! Hyvä idea, ostetaan sitä.
Jos taas en halua tuotetta ostaa, sanon reippaasti, että laitathan sen takaisin, meillä on sitä jo kotona/kärryissä tai että tällä kertaa emme osta sitä vaan tätä.
Joskus pitää hieman enemmän suostutella, ja joskus lapsi jää järjestelemään sekaisin olevia hyllyjä, mutta enimmäkseen homma toimii, kun ei ole kiire.
E) think outside of the box
Usein tilanteet menevät pieleen siinä vaiheessa, kun aikuinen haluaa mennä oman kaavan mukaan, eikä näe sitä, että lapsen ehdotelma on aivan yhtä hyvä. Ole rennosti avoin lapsen ajatuksille ja unohda se oma tee nämä ja näin-listasi.
Toimiiko tämä oikeasti?
Taaperoni on nyt 2,5-vuotias ja on saanut kaupassa kaksi kertaa kamalat raivarit. Toisella kertaa oli isä juuri lähtenyt työreissulle ja lapsella oli ollut koko päivän paha mieli. Toisella kertaa minä itse olin kiireessä ja stressissä, enkä jaksanut selvittää kriisiä lapsen kanssa vaan pakotin lapsen yhteistyöhön. Eli mielestäni homma toimii oikein hyvin.
Mihinkään kahviloihin tai pitkille kaverilounaille en tosin ole aikoihin jaksanut lähteä. Sellaiset tilaisuudet ovat vain liian tylsiä taaperolle, joten se ei sitten ole mielekästä kenellekään. Kaverien luokse onneksi pystyn menemään kylään melko helposti, koska taaperoni on yleensä ihan hyvää seuraa, jos saa kuljeskella ja leikkiä vapaasti. Sama juttu vauvan kanssa, hänkin haluaa mieluiten konttailla lattialla ja tutkia ympäristöään. Pöydässä viihtyy tasan sen aikaa, että on saanut syötyä tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti